Taiteen puheeksiottamisen opas osuu naulan kantaan sekä tyylillään että sisällöllään siinä mitä tulee taiteen merkityksestä yhteiskunnalle. Tässä tekstissä tartun lempiruutuihini.
Taiteesta puhuminen koetaan joskus hyvin kiusalliseksi
Joskus epäilemme taiteen validiutta tai paikkaa elinkeinoelämässä. Kulttuuri ja taidealalla työskentelevällä on omalta arvioltani pysyvä häpeä ammatin valinnastaan. Kun taiteesta puhutaan, mielestäni se ei ole ollenkaan kiusallista. Taiteen analysointi on hyvin objektiivista. Jos arvostelemme teosta ammattimaisesti sen ei tarvitse ottaa osaa tunteisiin (kirja nimeltään Kaudeudesta Kauhuun Haapala-Lammenrannalta avasi tätä minulle loistavasti). Teoksen voi hyvin leikellä osiin ja puhua siitä esimerkiksi sen visuaalisuuden tai historiallisen merkityksen kannalta. Tässä ei ole mitään kiusallista. Kiusalliseksi menee sitten, kun puhumme siitä että kuka maksaa näistä mielipiteistä palkkaa kirjoittajalle ja miksi teos on sen hintainen kuin on.
Taide tarkoittaa eri asiaa eri ihmisille
Kun puhumme henkilökohtaisesta taidekokemusta siihen vaikuttaa yksilön oma maailmankuva.
Kaikkea se korujen tekeminen vaatii
Taide ei vastaa ihmisen perustarpeisiin. Korumateriaalien louhijat eivät välttämättä itse käytä koruja koskaan. Teosten materiaalit kuluttavat ympäristöä vaihtelevin määrin, ja nämä ympäristövaikutukset satuttavat yleensä eniten vähiten etuoikeutettua kansaa, jotka todennäköisesti vähiten ostavat taidetta tai vielä epätodennäköisemin työskentelevät alalla. Tämä pistää miettimään taiteen elitismiä.
Kulttuuri luo hyvinvointia
Kuvassa taiteilija soittaa poikkihuilua kokovartalokipsissä olevalle henkilölle. Kuva ottaa kantaa siihen että kulttuuri ei ole ensisijaisen tärkeä seikka hyvinvoinnissa. Kulttuurille on aikansa ja paikkansa, eikä sen tarvitse mennä jokaiselle elämänalueelle. Taiteilijat kokevat ehkä syyllisyyttä onnestaan, ja kompensoivat sitä sillä sanomalla, että he auttavat niitä joilla menee huonosti. Tämä on itsekästä. Taiteilijan tulee olla jeesustelematta huono-onnisten kustannuksella. Hyvä taideteos on hyvätaideteos ja saattaa hyödyttää kaikkia osapuolia oikeassa kontekstissa joka vaikka sattuu olemaan sairaala tai orpokoti, mutta mielestäni on säälittävää jos tilanne on valikoitu vain ja ainoastaan siksi että se ruokkii taiteilijan omaa egoa. Kulttuuri luo hyvinvointia, mutta ei ratkaise kaikkia maailman ongelmia.
Kulttuuri tuo lisävuosia elämään
Kuvassa joku lenkkeilee samalla kuin joku lukee penkillä ja pitää lenkkeilijää hupsuna kun ei mielummin harrasta kulttuuria. Urheileminen on edelleen paikallaan, koska ainoastaan kulttuuri ei tuo lisävuosia elämään. Elämässä on oltava tasapaino, eikä sekään tuo lisävuosia elämään. Mikään ei tuo. Ei ole lisävuosia, on syntymäpäiväsi ja kuolinpäiväsi, eikä ole mitään rajaa josta näemme että tästä alkoivat ne lisävuodet. Jokainen ihminen on vapaa elämään niinkuin elää ja jos se vähentää elinvuosia niin se vähentää elinvuosia. Sen lisäksi, on väitetty että aika on subjektiivinen käsite, joka on sitä miltä se tuntuu. Aika menee nopeasti kun on hauskaa, ja hitaasti kun ei ole. Pitkä ikä ei ole ainoa asia mitä pitää tavoitella. Raamatun Jeesus hahmo itseasissa tarkoitti iankaikkisuudella hetkessä elämistä, koska jos elät tässä ja nyt, elät aina. Elät joka sekunti jos elät nyt.
Will Smithin lapset Willow ja Jaden Smith:
Taide vallan välineenä
Taide on aina ollut osa propagandaa. Uskonnot eivät olisi kokonaisia ilman siihen liitettyä taidetta. Kun valitsemme edustavimman profiilikuvan sosiaaliseen mediaan, sekin on tiettyä vallan havittelua. Taiteen synnystä alkaen sen nykypäivän moniin haaroihin, me ihmiset emme ole muuttuneet yhtään.
Taide on siitä erikoinen asia, että siitä nauttiminen voi tarkoittaa kyyneleitä
Taide parhaimmillaan tarkoittaa kyyneleitä. Onnistunut taideteos ilmaisee jotain ihmisyydestä, jota ei välttämättä voi muilla kuin taiteen keinoin ilmaista. Se on liikuttava tapahtuma ja osuu varmasti hyvin henkilökohtaiseen ja varjoisaan paikkaan sielussa.
William Scaff - kartta eksyneelle kaverille, joka ei koskaan palannut kotiin.
Nämä eivät juurikaan osoita piirrustustaitoa - juuri siitä tietää että ne ovat taidetta
Tämä on sivallus nykytaiteeseen, joka on alkanut myymään itseänsä taiteeksi silloinkin kun ei ole itsekään varma siitä mitä on. Työ ei varmaan ole taidetta, jos taiteilijan itsensä täytyy vakuuttaa se siksi. Nykypäivänä olen huomannut että minimalismi tai valokuvaus tuntuu olevan kuin jokin oikopolku ihmiselle joka haluaa olla taiteilija, mutta ei halua nähdä vaivaa. Minimalismissa tai valokuvauksessa ei ole mitään vikaa harkitusti tehtynä, mutta kun taiteilija vain tyytyy siihen koska ei osaa muuta, teos ei välttämättä vakuuta. Mutta rohkaisen kaikkia tekemään taidettaan, ei sen tarvitse vakuuttaa jos sillä ei halua tienata, vaan piirtäminen voi olla mukava harrastus vaikka ei osaakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti