http://taiteenpuheeksiottamisenopas.taike.fi/ Taiteen puheeksiottamisen opas osuu naulan kantaan sekä tyylillään että sisällöllään siinä mitä tulee taiteen merkityksestä yhteiskunnalle.Tässä tekstissä tartun lempiruutuihini. Taiteesta puhuminen koetaan joskus hyvin kiusalliseksi Joskus epäilemme taiteen validiutta tai paikkaa elinkeinoelämässä. Kulttuuri ja taidealalla työskentelevällä on omalta arvioltani pysyvä häpeä ammatin valinnastaan. Kun taiteesta puhutaan, mielestäni se ei ole ollenkaan kiusallista. Taiteen analysointi on hyvin objektiivista. Jos arvostelemme teosta ammattimaisesti sen ei tarvitse ottaa osaa tunteisiin (kirja nimeltään Kaudeudesta Kauhuun Haapala-Lammenrannalta avasi tätä minulle loistavasti). Teoksen voi hyvin leikellä osiin ja puhua siitä esimerkiksi sen visuaalisuuden tai historiallisen merkityksen kannalta. Tässä ei ole mitään kiusallista. Kiusalliseksi menee sitten, kun puhumme siitä että kuka maksaa näistä mielipiteistä palkkaa kirjoittajalle ja miksi teos on sen hintainen kuin on. Taide tarkoittaa eri asiaa eri ihmisille Kun puhumme henkilökohtaisesta taidekokemusta siihen vaikuttaa yksilön oma maailmankuva. Kaikkea se korujen tekeminen vaatii Taide ei vastaa ihmisen perustarpeisiin. Korumateriaalien louhijat eivät välttämättä itse käytä koruja koskaan. Teosten materiaalit kuluttavat ympäristöä vaihtelevin määrin, ja nämä ympäristövaikutukset satuttavat yleensä eniten vähiten etuoikeutettua kansaa, jotka todennäköisesti vähiten ostavat taidetta tai vielä epätodennäköisemin työskentelevät alalla. Tämä pistää miettimään taiteen elitismiä. Kulttuuri luo hyvinvointia Kuvassa taiteilija soittaa poikkihuilua kokovartalokipsissä olevalle henkilölle. Kuva ottaa kantaa siihen että kulttuuri ei ole ensisijaisen tärkeä seikka hyvinvoinnissa. Kulttuurille on aikansa ja paikkansa, eikä sen tarvitse mennä jokaiselle elämänalueelle. Taiteilijat kokevat ehkä syyllisyyttä onnestaan, ja kompensoivat sitä sillä sanomalla, että he auttavat niitä joilla menee huonosti. Tämä on itsekästä. Taiteilijan tulee olla jeesustelematta huono-onnisten kustannuksella. Hyvä taideteos on hyvätaideteos ja saattaa hyödyttää kaikkia osapuolia oikeassa kontekstissa joka vaikka sattuu olemaan sairaala tai orpokoti, mutta mielestäni on säälittävää jos tilanne on valikoitu vain ja ainoastaan siksi että se ruokkii taiteilijan omaa egoa. Kulttuuri luo hyvinvointia, mutta ei ratkaise kaikkia maailman ongelmia. Kulttuuri tuo lisävuosia elämään Kuvassa joku lenkkeilee samalla kuin joku lukee penkillä ja pitää lenkkeilijää hupsuna kun ei mielummin harrasta kulttuuria. Urheileminen on edelleen paikallaan, koska ainoastaan kulttuuri ei tuo lisävuosia elämään. Elämässä on oltava tasapaino, eikä sekään tuo lisävuosia elämään. Mikään ei tuo. Ei ole lisävuosia, on syntymäpäiväsi ja kuolinpäiväsi, eikä ole mitään rajaa josta näemme että tästä alkoivat ne lisävuodet. Jokainen ihminen on vapaa elämään niinkuin elää ja jos se vähentää elinvuosia niin se vähentää elinvuosia. Sen lisäksi, on väitetty että aika on subjektiivinen käsite, joka on sitä miltä se tuntuu. Aika menee nopeasti kun on hauskaa, ja hitaasti kun ei ole. Pitkä ikä ei ole ainoa asia mitä pitää tavoitella. Raamatun Jeesus hahmo itseasissa tarkoitti iankaikkisuudella hetkessä elämistä, koska jos elät tässä ja nyt, elät aina. Elät joka sekunti jos elät nyt.
Will Smithin lapset Willow ja Jaden Smith:
Taide vallan välineenä Taide on aina ollut osa propagandaa. Uskonnot eivät olisi kokonaisia ilman siihen liitettyä taidetta. Kun valitsemme edustavimman profiilikuvan sosiaaliseen mediaan, sekin on tiettyä vallan havittelua. Taiteen synnystä alkaen sen nykypäivän moniin haaroihin, me ihmiset emme ole muuttuneet yhtään. Taide on siitä erikoinen asia, että siitä nauttiminen voi tarkoittaa kyyneleitä Taide parhaimmillaan tarkoittaa kyyneleitä. Onnistunut taideteos ilmaisee jotain ihmisyydestä, jota ei välttämättä voi muilla kuin taiteen keinoin ilmaista. Se on liikuttava tapahtuma ja osuu varmasti hyvin henkilökohtaiseen ja varjoisaan paikkaan sielussa.
William Scaff - kartta eksyneelle kaverille, joka ei koskaan palannut kotiin.
Nämä eivät juurikaan osoita piirrustustaitoa - juuri siitä tietää että ne ovat taidetta Tämä on sivallus nykytaiteeseen, joka on alkanut myymään itseänsä taiteeksi silloinkin kun ei ole itsekään varma siitä mitä on. Työ ei varmaan ole taidetta, jos taiteilijan itsensä täytyy vakuuttaa se siksi. Nykypäivänä olen huomannut että minimalismi tai valokuvaus tuntuu olevan kuin jokin oikopolku ihmiselle joka haluaa olla taiteilija, mutta ei halua nähdä vaivaa. Minimalismissa tai valokuvauksessa ei ole mitään vikaa harkitusti tehtynä, mutta kun taiteilija vain tyytyy siihen koska ei osaa muuta, teos ei välttämättä vakuuta. Mutta rohkaisen kaikkia tekemään taidettaan, ei sen tarvitse vakuuttaa jos sillä ei halua tienata, vaan piirtäminen voi olla mukava harrastus vaikka ei osaakaan.
Sisustussuunnittelijian ammatissa on vaara kokea paljon seksismiä töissä. Kun ollaan tekemisissä miesarkkitehtien kanssa, huomaa pian että on paljon helpompaa esittää tyhmää ja kehua miehiä neroiksi. Se luo hyvän ilmapiirin ja auttaa eteenpän uralla. Mutta auttaako oikealla tavalla? Ulkonäön arvostelu työpaikoilla voi antaa väärää egovahvistusta omille taidoille. Siksi tämä kohtelu onkin niin katalaa. Se hyödyttää naista, mutta joskus nainen saattaa unohtaa kuka on ja sen että pystyy mihin vaan mihin haluaa. Naisena ei pidä tehdä kompromisseja omien unelmien saavuttamiselle. En sano että naiset ovat huonoja töissä, mutta sanon että useilla naisilla on paljon käyttämätöntä potentiaalia koska he haluavat antaa muille tilaa. Tämä on kaunis piirre, mutta saattaa olla haitaksi naiselle itselleen, joka harjaa hampaitaan kolmen vuoden päästä peilin edessä ilman meikkiä ja hiukset nutturalla, ja muistaa, että halusi oikeasti vaan olla hyvä. Kaikista tärkeintä on, että tekemämme asiat ovat sellaisia, joista olemme itse ylpeitä. Joskus tämä tarkoittaa sitä että on oltava nöyrä omien taitojensa laadusta. Tiedostaa että niissä on varaa parantaa, ja vaatia sitä itseltään. Kun kunnioittaa sitä kuka on, tiedostaa koko potentiaalinsa, kunnioittaa käsiään. Mielestäni tämä on muutos mitä maailmassa tarvitaan. On sitten mies tai nainen, en tuomitse ulkonäkönsä avulla etenemistä. Jos se on ihmisen elämä, ja haluaa pitää hauskaa, nauttii siitä, se on ihan oikein. Muistutan vain, että se on helposti työpaikkahierarkian oletus-struktuuri naiselle, ja se ei välttämättä sovi joka yksilölle. Jos pomoiksi taas kipuaa enemmän naisia, he voivat arvostella tulevia naistyöntekijöitä palkatessaan heitä taitojensa perusteella, ei ulkonäön. Jos on työpaikan lemmikki, on muistettava pitää kiinni omista lupauksista itselleen, ja harjoitella sen tasoiseksi mestariksi, jota itse kunnioittaa.
This documentary with three episodes made me think about the outdating of our homes. There are new houses being
built to serve the needs of past centuries, for example the agricultural era, even though for most of us our lifestyles have changed a lot since then. All design can get outdated. That is the point of building new, to make it more relevant than before. What I think the future needs is: 1. More physical diversity indoors We sit too much because there are too many places we have to sit. The indoors could have the same mentality than outside in the nature, and have different layers, hills and pits. We could also for example add more standing desks and longer tables to hang out and be productive indoors for long hours while not having to sit. 2. Saving money and energy Many of us live in in too big apartments. 3. More village spirit We lack a sense of community, because our communication is more online than offline these days. We need to develop attractive meeting spots for suburbs and cities. There should be more a energy and cost efficient, small homes built in cities that have a public area, which brings the community together and to co-operate. Overall, changes in all areas of life can affect on how we should build new housing, and we should always be designing to for the life we live now and for the years to come and question the previous model.
Our environments build us as much as we build them. It has the power to control our movements and even affect our thoughts, therefore it's really important to think what do we want from our life when planning settings of it. It should reflect our values and make us better in anything we want to be better at. These things are not only work related, but also they can improve the overall quality of our lives in many ways. That's where hedonistic vs motivating thinking comes in. We don't always need to be comfortable to feel content. There are other ways to feel fulfilled than feeling comfortable. A motivating environment pushes us to reach our long term or intellectual goals, that a too comfortable room could hinder. For example, if you want to be able to draw well, your desk should be the most captivating thing in the room, with a good lighting - and to be the only option in the room. It's even better to make it a bit boring, that way there is more room for inner reflecting. Building a room like this is kinder to yourself in the long run, because it removes the struggle of resisting of just peeking what's on tv, and excessive, tiring hedonism.
But of course life is not all about work. It's as crucial to work to survive, than it is to enjoy Spring-time for example. When we know how to make a motivating environment, we can make a room that is completely the opposite - and make the effect feel even more powerful. The room that is comfortable, and would have no desk or a computer to stare at us is stress-relieving, because it removes the pressure to work. There is already some controversy when it comes to schools, where we come to develop ourselves. When we pay money, some learning centers have taken it as a responsibility make studying fun for us, which is counterproductive to what we want from the experience on a deeper level. In the end, we pay for the results and not the fun, so the simpler the room, and less of the distracting fun things, the better.
The solution for this is to make clear distinctions in the between the spaces we want to work or play. If we do this, we can enjoy both more fully.
I love this design, one of the best homes I've seen.
In Finland we tend to live too wide. It's not only wasteful - smaller spaces can feel more comfortable when the scale is right for human beings. Also, life happens outside your room. It's not healthy to be too comfortable in one location. You should have ambition to explore life outside your home as much as possible. If you don't have a reason for it, there is no point in paying for extra cubes of air.
Bedrooms in Japan. This is the difference between the interior design in North EU and Asia. In Japan, they don't waste space. Everything is accurately measured to meet the needs of the user, and nothing else. And it doesen't feel restrictive, just the opposite, it feels comfortable. It feels like when there is enough space for me to move and not excess, it's suprisingly welcoming. When a room has a clear purpose, it gives the person in it a clear purpose. Being a part of the decoration and therefore a part of something that someone thought for you. No tuna cans.
This photo is fascinating. He was a rich at the time yet sitting in an empty floor except for his notebooks and record player. This kind of room is luxury nowadays. More minimal decorating will become more and more popular in the future. It displays sophistication, empathy, and playfulness at the same time. And I like to think, what would had happened to his ideas, if the room was full?
